Leijona Heritage Urho Chrono 19.100.01.210

Leijona Heritage Urho Chrono 19.100.01.210 rannekello mustalla kellotaululla ja ruskealla nahkarannekkeella.

Urho-kronografista huokuu vauhdin hurma ja 1970-luvun estetiikka. Urho-kronografin käyttäjä ei suostu tinkimään tyylistään. Urho Perkko oli nuorin kolmesta perustajaveljeksistä ja taitava kelloseppä. Urho vastasi yrityksen Viipurin toimipisteestä. Urho oli tarkka ja erittäin tyylitietoinen mies.

Kuori: Teräs, Ø 42 mm, safiirilasi, safiirilasi pohjassa
Koneisto: Sellita SW510 BH automaatti, käyntivara 48 tuntia
Vesitiiveys: 100 m (10 atm)
Taulu: Musta taulu, luminoidut indeksit
Ranneke: Vaaleanruskea nahkaranneke, rannekkeen leveys 22 mm

Leijona Heritage

Leijona Heritage mallisto koostuu kolmesta eri luonteisesta kellomallista. Mallien nimet kunnioittavat Oy Perkon perustajien Jalo, Oiva ja Urho Perkon elämäntyötä.

Leijona-kellojen historia juontaa juurensa Sveitsiin, Val-de-Traversin kuuluisaan kellolaaksoon ja silloiselle Manufacture d’Horlogerie Lion S.A.:n tehtaalle. He valmistivat vuodesta 1892 alkaen kelloja, joissa oli kaksihäntäisen Leijonan logo. Samainen logo oli esiintynyt kelloissa kuitenkin jo 1880-luvulla kellotehtailija Albert Kenelin valmistamana, joka myöhemmin siirtyi Lion tehtaalle töihin.

Ensimmäinen Leijona-kellojen maahantuoja oli tamperelainen kellotukku ja vähittäisliike J.W. Lindroos. He toivat Leijona-kelloja Suomeen mahdollisesti jo aikaisemminkin mutta todistetusti ainakin vuodesta 1907 lähtien. 1800-luvun loppupuolisko oli fennomaanien voimakkainta aikaa. He halusivat saattaa suomalaisuuden ja suomen kielen hallitsevaan asemaan maassamme. Vuosisadan vaihteen venäläistämispolitiikka edesauttoi fennomaanien suosiota. Käyttöesineet saivat suomenkielisiä nimiä ja niin myös J.W. Lindroos rekisteröi Lion kellojen nimeksi suomalaisen tuotemerkin ”Leijona”.

Suomen vaakunassa oli jo keskiajalla Leijona hahmo ja todennäköisesti juuri siitä syystä juuri Leijona-kello nousi siksi symboliksi, jolla ihmiset hiljaisesti viestivät kenen joukoissa seisoivat. Asia saattaa kuulostaa pikkujutulta, mutta ei sitä silloin ollut, jo vääränlaisen taulun (Iston maalaus Suomi neidosta ja venäläisestä kolmipäisestä kotkasta) esittelystä joutui lähtemään maanpakoon. Rannekellojen käyttö yleistyi sotien aikana ja Leijona-kello ranteessa on taisteltu maamme itsenäisyyden puolesta ja sen säilyttämisestä toisen maailmansodan aikana. Leijona kädessä ovat suomalaiset jälleenrakentaneet, kouluttautuneet ja menestyneet. Kaikkina aikoina Leijona-kello onkin ollut Suomen eniten myydyin kello ja Leijona-kellojen historia pitääkin sisällään satojatuhansia koskettavia tarinoita niin saavutuksista kuin menetyksistäkin.